Tästä kaikki alkoi, noin 100 vuotta sitten.

Kuiviston tila on lohkottu viereisestä Kytölän tilasta vuonna 1922. Kytölän talollisleskeksi jäänyt Hilma, kun saattoi olla rahan tarpeessa. Varmuutta rahahuolista ei ole, mutta kauppakirjassa mainitaan Kytölän leskestä, joten olettamus, miksi Hilma luopui Kuiviston mäkitorppa alueesta voisi olla taloudellinen huoli. 

Kuiviston mäkitorppa alueen osti 26-vuotias aviopari  Toivo Valdemar Mäenpää ja Iida Johanna Mäenpää(os.Savolainen).  Johanna vaimon Toivo löysi Saarijärveltä, niin kuin myöhemmin löysi vaimonsa Tapani ja Hanneskin Saarijärveltä. Toivo oli ennen Kuiviston tilan ostoa renkinä Ohra-Ahon tilalla, Ylä-Kintaudella, ja ensimmäiset lapsetkin syntyivät Ohra-Ahon torppaan. 

Kahden hehtaarin asutustila Kuivisto lohkottiin Kytölän tilasta 05.03.1922. Kahden hehtaarin mäkitupa-alueeseen kuului tontti, torppa, pieni navetta, 0,85ha valmista peltoa, sekä viljelykelpoista metsämaata. Kuiviston tilaa vuokrannut Vihtori Peltonen sai korjata syksyllä istuttamansa rukiin, sekä kaataa kaikki puut jotka ovat 1,2metrin korkeudelta vahvuudeltaan vähintään 20cm. Kauppasumma oli 9000 markaa. Kauppahinta maksettiin toukokuussa, jolloin nuori pari muutti tilalle asumaan. 

 Toivo oli talonpoika, mutta osti Kuiviston, koska ei saanut ostettua  kotitilaansa, vaan Toivon äiti myi Mäenpään tilan suuremman rahan perässä metsäyhtiölle. Mäenpään tila sijaitsee noin 2km päästä Kuivistosta.

 Pientila elätti 8 henkisen perheen niukasti. Toivo alkoi taloudellisen ahdingon vuoksi keittämään pontikkaa, vaikka itse ei viinaa juonutkaan. Vanhin poika Kaino kärräsi isälleen kiljua Lehtolan tilan metsään, jossa isä keitti kiljusta pontikkaa. Kylällä tiedettiin Toivon pontikankeitosta, eikä monikaan pitänyt siitä. Kainoa kiusattiin koulussa isän pontikankeitosta. Kainon tilanne koulussa ei helpottunut isä Toivon saatua tuomion laittomasta pontikankeitosta kieltolain aikana(alkoholijuomia koskeva kieltolaki oli voimassa 1919-1932). Tuomion pituus oli kolme kuukautta, mutta Toivo kärsi tuomionsa kovennettuna, joka lyhensi tuomion yhteen kuukauteen. Kovennetulla tuomiolla vanki sai ravinnokseen ainoastaan vettä, leipää ja suolaa. Uuden navetan Toivo rakensi vuonna 1943, sota-aikaan. Venäläiset sotavangit kaivoivat navetan perustukset.  Tämä osa navettaa on edelleen käytössä, vanha sontaluukku on takaseinässä muistuttamassa meitä Toivon ja Iidan elämäntyöstä.

Toivo (Synt. 4.3.1896) kuoli 25.10.1948 Helsingissä tehtyyn suonikohju leikkaukseen. Toivon jalat olivat olleet pitkään kipeät ja kipua hän hoiti aspiriinilla, joka aiheuttaa veren ohentumista. Leikkauspöydällä vuotoa ei oltu saatu tyrehtymään ja Toivolle oli annettu vahingossa väärän veriryhmän verta. Toivo muutoin olisi ollut terve mies, mutta menehtyi hoitovirheen takia. Iida(Synt.5.7.1896) kuoli moninaisten sairauksien uuvuttamana. Molemmat olivat kuollessaan vain viisikymppisiä.  Hautapaikat Toivo oli itse ostanut ennakkoon, vaimolleen ja itselleen.