In memoriam

Likka oli niin hieno suomenhevonen. Sanoin aina, että Likka oli Vaahteranmäen Eemelin hevonen, jolla vietiin sairas Aatu renki Marjolahteen lääkäriin. Likka oli nuori terve, vahva ja voimakas, mutta me silti menetettiin sen elämä.

Likka kuoli varsomisen yhteydessä tulleeseen peräsuolen prolapsiin, joka ei ole ihan yleinen vaiva. Ensimmäisen prolapsin jälkeen suoli vielä laitettiin takaisin , mutta tasan vuorokauden päästä se taas tuli ulos. Jouduimme tekemään raskaan päätöksen. Ässä jäi ilman äitiä ja me ilman Likkaa. Runsain kyynelin sai Likka lainehtia pois meidän luota.

Vaikka Likka oli varsomisen jälkeen aivan varmasti kipulääkityksestä huolimatta kipeä, se hoiti varsan ja toivotti meidän aina hörinällä karsinaan. Kyllähän se tiesi, että joutuu jättämään lapsensa ja valmisteli meitä siihen niin hienosti. Hirveä kyynelmeri tätäkin kirjoittaessa, mutta kyllähän se niin on, että hyvää hevosta pitääkin itkeä.

Roopella ei huumoria puuttunut sen karkaamisten ja monenmoisten kyyditysten tarjoilussa. Roopemon, Humppatukka, Lappeerannan latino, Roopesetä nimiä tälle naisten sydänten murskaajalle tuli vuosien saatossa monta. Roope eli täysillä hetkessä, sille lait oli rikottaviksi, silti se aina lämmitti kyllästyneimmänkin aidankorjaajan ihanalla olemuksellaan. Roopen maanpäällisen ajan päätti terveyspulmat, joita alkoi olla roppakaupalla. Nyt ei enää keuhkot ahdista ja aidat on aina edeltä kaadettu.

Kiitos hyvästä varsojen kasvatuksesta setämiehenä, kiitos huumorista ja kiitos monista uima-,ratsastus- ja ajeluretkistä.

Pääskyn menetys on kauhein menetys mikä meitä on kohdannut. Terve, hyvä ja mieleinen hevonen, sellasia ei pidä menettää.

Vielä menee aikaa meidän parantua. Vielä menee paljon aikaa ennen, kuin löydämme jonkun täyttämään niin ison aukon laumasta minkä Pääsky hyvänä ystävänä monelle jätti.

Kiitos kahdesta upeasta varsasta, kiitos ystävyydestä ja kiitos monista retkistä.

Vileman muuttui äkisti kevät talvella yllättäen agressiiviseksi. Myös näkö oli heikentynyt selvästi ja sitä oli hämärässä vaikea enää taluttaa. Koska Vileman oli jo seniori hevonen, päätimme päästää kunnioitettavan uran tehneen hevosen päästelemään loppusuoria ilman kolotuksia. Vileman jätti meille kolme hienoa tammaa joista kaksi on jäämässä omaan käyttöön.

Kiitos hienoista varsoista, kiitos rekiretkistä, kiitos herrasmiehen käytöksestä.

Venlan Virkku ei ollut oma, mutta lainassa. Virkku lähti ylläettäen ja liian äkkiä niin kuin Pääskykin. Virkku oli nätti, kuin kasa karkkia. Hyvää matkaa Maailman kaunein Virkku. Virkku teki meille Aika Savotan, joka on perinyt äitinsä lempeän katseen ja ruokahalun.

Kiitos Virkku maailman pehmeimmästä hörinästä ja kiitos kauniista katseista.