SUOMENKARJA ON MUKAUTUNUT SUOMEEN

Suomenkarja on sopeutunut Suomen oloihin paremmin kuin mitkään muut nautarodut. Se pärjää hyvin metsälaitumella. Maidon rasva- ja valkuaispitoisuudet ovat muita rotuja korkeammat. Suomenkarjalla on myös kestävä rakenne ja hyvä hedelmällisyys. Rotujen maidontuotanto on muita lypsyrotuja alhaisempi, minkä vuoksi suomenkarjaa ei käytetä paljoa. Ongelmia saattavat tuottaa myös alkuperäisroduille tyypillinen utelias ja omapäinen käytös. Pidemmälle jalostetuista maidontuottajaroduista poiketen suomenkarjan lehmät eivät ruokintaa lisätessä niinkään tuota enempää maitoa, vaan lihovat. Suomenkarja on luonnostaan nupo eli sarveton.(Lähde: Wikipedia)

SUOMENKARJAN KOLME SUUNTAA

Suomenkarjaa on kolme tyyppiä: itäsuomenkarja, pohjoissuomenkarja ja länsisuomenkarja. Näistä runsaslypsyisin ja -lukuisin on suomenkarjan länsisuomenkarja, jota vuonna 2019 on Suomessa vielä noin 1358 yksilöä, vaikka kanta on pienentynyt nopeasti. Itäsuomenkarjaa on noin 1950 ja pohjoissuomenkarjaa noin 885 yksilöä. (Lähde: Faba/laskentakeskus)

Länsisuomenkarja

Länsisuomenkarjan eläimet ovat nupoja ja väriltään useimmiten yksivärisen ruskeita. Joissakin suvuissa kuitenkin periytyy valkoisia merkkejä. Länsisuomenkarja on kolmesta Suomenkarjan tyypistä paras tuottoisin ja suuri kokoisin. (Lähde: Wikipedia)

Pohjoissuomenkarja “Lapinlehmä”

Pohjoissuomenkarja on sopeutunut tehokkaasti Suomen karuihin oloihin. Sen pieni koko ja sorkat soveltuvat hyvin Lapin maastossa kulkemiseen. Nupous on kehittynyt ehkä puolustuskeinona kylmyyttä vastaan, koska sarvet haihduttavat lämpöä. Valkoinen väri taas karkottaa mäkäriä. Pohjoissuomenkarjan eläin on tyypillisimmin kokovalkoinen. Turpa ja korvat voivat olla mustat tai punaruskeat, myös rungossa voi olla tummia täpliä. Rotu on nupo, mutta joillakin yksilöillä voi olla niin kutsutut nahkasarvet. Lapinlehmä on pienempi ja tuottaa vähemmän kuin monet pidemmälle jalostetut lypsyrodut, mutta sillä on monia hyviä ominaisuuksia, kuten hyvä hedelmällisyys ja erinomainen kestävyys. Sen luonteeseen kuuluu aktiivisuus ja uteliaisuus, rauhallisuus ja alkuperäisroduille tyypillinen älykkyys. Se selviää hyvin vaatimattomissa oloissa ja tulee toimeen myös metsälaitumella. Rotu on suomenkarjaroduista pienikokoisin.

(Lähde: Wikipedia)

Itäsuomenkarja “Kyyttö”
Itäsuomenkarja on suomenkarjaroduista siroin. Rotu ja erityisesti sen maatiaissuvut ovat tunnettuja terveydestään, sitkeydestään ja pitkäikäisyydestään. Rotu on tunnettu muun muassa maitonsa hyvistä juustoutumisominaisuuksista ja korkeasta rasvapitoisuudesta. Väritys on nykyisin liki aina kyyttö.(Lähde: Wikipedia)