Kuiviston Tila

Ennen jokainen muisti oman kuntansa eläinlääkärin. Saarijärvellä oli Matti, joka peittosi naapuri kuntien ja oman kunnan eläinlääkärit hoitamalla pieneläimet ja hevoset. Jos jotain sattui hepalle tai koiralle päivystysaikaan, sai olla huolesta soikeana, että onkohan Matti päivystämässä, muista ei olisi ollut… Continue Reading →

Katsoin juttua sata vuotiaasta naisesta. Nainen oli ollut koko elämänsä naimaton, nyt sata vuotiaana perheetön. Vanhemmat olivat kuolleet aikoja sitten. Ystävät olivat jättäneet ruumiinsa hautausmaan muurien sisäpuolelle ja jättäneet hänet yksin, yksi toisensa jälkeen. Kuolemaa ei voi kukaan määräillä. Tämä… Continue Reading →

Kun olin kymmenen, seisoin pienen kyläkoulumme pihalla ja näytin keskisormea risteykseen tulleelle teurasautolle. Teurasautot saivat minun ketterän karjalaisvereni heittämään ylimääräisen lenkin suonissa, vihasin, että naapurin ihanat lehmät lähtivät teuraaksi, vihasin, että lapsuuteni suurin hevosidolini meni teurasautoon ja vihasin myös sitä,… Continue Reading →

Tänä vuonna asetelmat on kalenterissa täysin samoin, kuin yksitoista vuotta sitten. Fyysisesti olen kuitenkin huomattavasti helpommassa tilanteessa. Yksitoista vuotta sitten vatsassani oli esikoinen, jonka arveltiin syntyvän jo toukokuun kolmas päivä. Olin ajatellut, että olisin ollut äiti jo äitienpäivänä. Oloni oli… Continue Reading →

En voi enää liittää itseeni termiä ratsastaja. Olen ollut kaksi kertaa hevosen selässä viimeisen puolen vuoden aikaan. Niilläkin kerroilla olin lasten kanssa köpöttelemässä, pikku ponien veturina. Miksi sitten en ole päässyt hevosen selkään?? Koska minussa ei ole tarpeeksi tahtoa ja… Continue Reading →

Toisilla ihmisillä sitten, kun vaiheet jatkuvat aina seuraavaan sitten, kun haihatelmaan, ja koko elämä tuntuu olevan vain seuraavan ehkä, sitten, kun ensi vuonna ajatusten seurailua. On helppoa antaa itselleen siimaa ja ajatella tekevänsä asioita määräämättömässä tahdissa, esim. sitten kun, olen lopettanut… Continue Reading →

Koska olen utelias ja halukas oppimaan aina uutta, on syytä käydä kouluttautumassa milloin mihinkin. Viikonloppuna kävin luennolla. Luento lyhykäisesti kuvattuna keskittyi siihen, millainen eläin hevonen on kouluttaa. Minusta on sanomattakin selvää, että hevonen on koulutettavuudeltaan kärkikastia. Luento herätti minut mietiskelemään eniten… Continue Reading →

Vuokrasimme hevostilamme ja muutimme lehmätilalle hevosten kanssa asumaan kesäkuussa 2018. Eli asutamme nyt neljäntenä polvena mieheni kotitilaa. Ainakin ajatuksena tämän muuton piti olla koko elämää helpottava asia. Kun asuimme Huipurissa, poikimisten vahtiminen ja kaikki muukin tuntui miltei mahdottomalta ja sitä… Continue Reading →